Suomalaisten oma historia?
Sain tänään huolestuneen sähköpostikyselyn Uudestakaupungista eräältä aikoinaan kaitafilmausta harrastaneelta. Asia liittyi NORDISK FILM & TV:n ja Suomen Kaitafilmi ry.:n (alias Vesa Ovaskaisen) yksityisten ihmisten kaitafilmeihin perustuvaan kaupalliseen projektiin "Suomalaisten oma historia". Päätin siksi laittaa blogin, johon sopii liittää kommentteja.
Olin jo aikaisemmin saanut tietoa Museoviraston kuva-arkiston yli-intendentti Sirkku Dölleltä. Olin lähettänyt hänelle Turkulainen-lehdestä löytyneen mainoksen tästä projektista. Dölle on syystäkin huolissaan kaitafilmeihin liittyvistä tekijänoikeuksista ja tässä tapauksessa etenkin projektin järjestelyistä sekä siitä, miten Suomen Kaitafilmi ry liittyy tähän projektiin.
Sanottakoon heti aluksi, etten tiedä asiasta paljoakaan. Muistan kyllä, kun Ovaskaisen tapauksesta puhuttiin www.digivideo.fi :n keskustelufoorumeilla pari vuotta sitten. Sivuja uusittaessa nuo keskustelut lienevät hävinneet digiavaruuteen (?). Silloin kummastusta herätti, ettei kukaan alan monista muista harrastajista tiennyt mitään Suomen Kaitafilmiyhdistys ry:stä alan toimijana. Toki monelle saattoi silloin tulla mieleen, että jossain vaiheessa V.O. voisi tehdä erikoisesti hankkimillaan filmeillä myös rahaa. Eikäpä siinä sinänsä mitään. Döllen mukaan museoilla ja arkistoilla on kuitenkin ollut, sittemmin, ongelmia tämän "yhdistyksen" kanssa.
Lainaan tuosta Sirkku Döllen pitkästä viestistä vain pari lyhyttä katkelmaa, jotka sisältävät sen kaltaista tietoa, ettei se loukkaa lähettäjän yksityisyyttä.:
"Tässä NORDISK FILM & TV-yrityksen käynnistämässä hankkeessa on toisena osapuolena yksityinen yrittäjä. Yksityisten ihmisten, yritysten ja yhdistysten aineistot joutuvat yksityishenkilön hallintaan. NORDISK FILM toimi Norjassa toisin, siellä kopio luovutetaan Norjan kansalliskirjastoon."
"...hyvin yksityinenkin aineisto joutuu yksityiselle keräilijälle. Sitä ihmiset eivät tiedä - eikä kerääjä halua sitä paljastaakaan."
Ihmetystä herättää, ettei alalla pitkään toiminut yritys NORDISK FILM AB ota selvää "yhteistyökumppaniensa" taustoista.
Vesa Ovaskaisen sivuilla näyttää yhä olevan tuo mainos "Käytämme filmejä lähinnä tutkimus sekä opetustarkoitukseen." Nyt hän samoilla sivuilla jo mainostaa ensi syksynä myyntiin tulevaa sarjaa.
(http://www.suomenkaitafilmi.fi/esittely.html)
Aikoinaan vaimoni Salla Tenkanen, joka toimii tutkijana Turun yliopistossa kyseli, josko V.O.:n haltuunsa saamia filmejä voisi käyttää tutkimusmateriaalina, kuten hän sivuillaan ilmoittaa. Mitään vastausta hän ei saanut.
(http://www.hum.utu.fi/kansatiede/salla.html)
Yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä kuulemma kolme jäsentä. Ilmeisesti heillä on kuitenkin tutkimusoikeus ko. materiaaliin...
Oheiset tiedot ihmetyttävät myös. Suomessa toimivista varsinaisista elokuva-arkistoista, joita on muutama, he tuskin saavat materiaalia (?), vaikka tästä lehdille lähetetystä tiedotteesta ja internettiin laitetuista tiedoista sellaisen kuvan saakin. Jos näin on, tietoa olisi syytä tarkentaa :
-"Kuvamateriaali on kerätty elokuva-arkistoista, yritysten ja yhteisöjen arkistoista sekä suomalaisten lähettämistä tallenteista."
-"Historiallinen kuvamateriaali kerätään julkisyhteisöjen arkistoista ja suomalaisten omista kätköistä."
Mitähän nämä julkisyhteisöt oikein ovat? Suomen Kaitafilmiyhdistys ry alias Vesa Ovaskainen ei ole sellaisena näyttäytynyt, ainakaan kovin julkisesti. ;-) Onko joku jo saanut käyttöoikeudet V.O.:n sivuillaan mainostamaansa arkistoon? Suomen elokuva-arkisto voi tuskin lähteä projektiin mukaan.
Nordisk Film ilmoittaa että "otamme sinuun sitten pikaisesti yhteyttä. Kaikki filmit kopiodaan ja alkuperäiset palautetaan omistajille." Vesa Ovaskainen puolestaan on kuitenkin vastaavaa asiaa mainostavalla sivullaan ristiriitaisesti valmis taltioimaankin nuo "kevätsiivouksen" (kuten esimerkiksi Turkulaisen lehti-ilmoituksessa kirjoitettiin...) tulokset.
Ikävä puoli asiassa on, että hän on hankkinut ja hankkii filminsä yhä niin, että antaa ihmisten ymmärtää niiden joutuvan ikäänkuin jonkin yleishyödyllisen kulttuuri-instanssin haltuun. Suomen Kaitafilmiyhdistys ry kuulostaa tietysti paremmalta kuin jos sanoisi vaikkapa "Nordisk Film&TV ja Vesa Ovaskainen etsivät elävää kuvaa suomalaisten arkihistoriasta syksyllä 2006 julkaistavaan DVD-sarjaan."
Oheiselta sivulta (http://www.suomenkaitafilmi.fi/uutisia.html) löytyvä ilmoitus
"Otamme mielellämme vastaan vanhat kaitafilmisi, digitoimme ne ilmaiseksi, edellyttäen että saamme esitysoikeudet kyseisiin filmeihin. Arkistoisimme myös mielellään kaitafilmit Suomen Kaitafilmin ry:n tiloihin. Mitä vanhempia kaitafilmejä löytyy sitä parempi!"
on sinänsä paljastavan härski. Filmauksen historia, joka alkaa n. vuodesta 1895, on ylipäänsä nuorta ja siinä mielessä esimerkiksi ennen sotia kuvatut filmit kuuluvat jo "muinaismuistoihin", vaikkeivat vielä ilmeisesti muinaismuistolain piiriin.
Mikäli filmejä kerätään ja ihmiset haluavat luovuttaa niitä jonnekin, pitäisi ne ensi sijaisesti tarjota Museoviraston kuva-arkistolle. Norjassa meneillään olevassa vastaavassa projektissa NORDISK FILM ilmoittaa tosiaan toimittavansa kopion kustakin skannatusta filmistä (?) kansalliskirjastolle ja palauttavansa originaalit omistajilleen: "Alle filmklipp vil bli overspilt og originalene returnert. En kopi vil bli overgitt til Nasjonalbiblioteket i Mo i Rana."
(http://www.egenhistorie.no/)
Sirkku Dölle pohti myös tekijänoikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Teoston jäsenenä olen itsekin hiukan seurannut aiheeseen liittyvää keskustelua. En tiedä, miten NORDISK FILM AB on hoitanut asiansa. Sehän on toiminut tähän asti kaupallisten elokuvien parissa, jolloin tekijänoikeusasiat ovat valmiiksi kunnossa. Valitessaan tällaisen kumppanin yhteistyötoimijakseen voin kuvitella, että asioihin saattaa tulla mutkia. Ikävintä yritykselle tietysti olisi, jos projekti tulisi viime vaiheissa alas.
Kun materiaalia ei ole toistaiseksi tarpeeksi, nyt he vaivautuvat aivan paikanpäälle niitä hakemaan. Määrä johtaa laatuun ja silloin joukkoon mahtuu aina joitakin arvokkaampia filmejä, joiden omistusoikeudet pitäisi osoittaa suoraan Museoviraston kuva-arkistolle. Ainakin ihmisten tulisi saada oikeaa tietoa asiasta, jotta voisivat sitten päättää, mihin filminsä lähettävät.
Hannu Salmi on pitänyt Turun yliopistolla kurssia, jossa tutustutaan vanhoihin elokuviin. Vaimoni Salla osallistui kurssille ja nähtyäni itsekin jonkin näytteen filmeistä oivalsin, että vähitellen myös yksityisten kaitafilmien arvo kulttuurin tallentajana lisääntyy. Kaitafilmejä on esimerkiksi huomattavasti vähemmän kuin valokuvia ja liikkuvalla kuvalla on luonteensa puolesta oma viehätyksensä ja informaatioarvonsa.
Kukaan tuskin laittaisi ilmoitusta kerätäkseen tauluja ihmisten kodeista. Tällä hetkellä kaitafilmejä koskeva tietous on vielä vähäistä ja niinpä erilaiset väärinkäytökset ovat helposti mahdollisia. Siksi tällaisissa projekteissa, etenkin kun ne ovat kaupallisessa tarkoituksessa järjestettyjä, tulisi tehdä selväksi, mihin filmit päätyvät ja kenelle niiden omistusoikeus mahdollisesti siirtyy.
Tilanne saattaa tuntua kuvitteelliselta, mutta tätä menoa on aivan mahdollista, että joku sukututkija tulevaisuudessa etsii sukunsa filmejä väärin keinoin muodostetusta yksityisestä arkistosta ja maksaa siitä tietysti sopivan summan. Jos hän olisi ollut liikkeellä hyvissä ajoin, tilanne olisi voinut olla toinen. Toisaalta, jos esimerkiksi Suomen Kaifilmiyhdistys ry:n tapauksesta tulisikin jossain vaiheessa poliisiasia, olisi siitä sinänsä se hyöty, että se olisi omiaan lisäämään mielenkiintoa kaitafilmeihin ja niiden arvostusta ylipäänsä.
Ohessa linkit asiaan liittyville sivuille:
http://www.suomalaistenomahistoria.fi/
http://www.suomenkaitafilmi.fi/
(V.O.:n sivulle löytyy tätä nykyä linkki lukemattomilta sivuilta. Osittain alan sivustot ovat laittaneet linkin hänen sivuilleen sen enempää asiaa tutkimatta, osittain se voi olla hänen ahkeruuttaan, nuo viittaukset kun näyttävät olevan samantyyppisiä.)
Museoviraston yhteystiedot vielä ohessa:
Olin jo aikaisemmin saanut tietoa Museoviraston kuva-arkiston yli-intendentti Sirkku Dölleltä. Olin lähettänyt hänelle Turkulainen-lehdestä löytyneen mainoksen tästä projektista. Dölle on syystäkin huolissaan kaitafilmeihin liittyvistä tekijänoikeuksista ja tässä tapauksessa etenkin projektin järjestelyistä sekä siitä, miten Suomen Kaitafilmi ry liittyy tähän projektiin.
Sanottakoon heti aluksi, etten tiedä asiasta paljoakaan. Muistan kyllä, kun Ovaskaisen tapauksesta puhuttiin www.digivideo.fi :n keskustelufoorumeilla pari vuotta sitten. Sivuja uusittaessa nuo keskustelut lienevät hävinneet digiavaruuteen (?). Silloin kummastusta herätti, ettei kukaan alan monista muista harrastajista tiennyt mitään Suomen Kaitafilmiyhdistys ry:stä alan toimijana. Toki monelle saattoi silloin tulla mieleen, että jossain vaiheessa V.O. voisi tehdä erikoisesti hankkimillaan filmeillä myös rahaa. Eikäpä siinä sinänsä mitään. Döllen mukaan museoilla ja arkistoilla on kuitenkin ollut, sittemmin, ongelmia tämän "yhdistyksen" kanssa.
Lainaan tuosta Sirkku Döllen pitkästä viestistä vain pari lyhyttä katkelmaa, jotka sisältävät sen kaltaista tietoa, ettei se loukkaa lähettäjän yksityisyyttä.:
"Tässä NORDISK FILM & TV-yrityksen käynnistämässä hankkeessa on toisena osapuolena yksityinen yrittäjä. Yksityisten ihmisten, yritysten ja yhdistysten aineistot joutuvat yksityishenkilön hallintaan. NORDISK FILM toimi Norjassa toisin, siellä kopio luovutetaan Norjan kansalliskirjastoon."
"...hyvin yksityinenkin aineisto joutuu yksityiselle keräilijälle. Sitä ihmiset eivät tiedä - eikä kerääjä halua sitä paljastaakaan."
Ihmetystä herättää, ettei alalla pitkään toiminut yritys NORDISK FILM AB ota selvää "yhteistyökumppaniensa" taustoista.
Vesa Ovaskaisen sivuilla näyttää yhä olevan tuo mainos "Käytämme filmejä lähinnä tutkimus sekä opetustarkoitukseen." Nyt hän samoilla sivuilla jo mainostaa ensi syksynä myyntiin tulevaa sarjaa.
(http://www.suomenkaitafilmi.fi/esittely.html)
Aikoinaan vaimoni Salla Tenkanen, joka toimii tutkijana Turun yliopistossa kyseli, josko V.O.:n haltuunsa saamia filmejä voisi käyttää tutkimusmateriaalina, kuten hän sivuillaan ilmoittaa. Mitään vastausta hän ei saanut.
(http://www.hum.utu.fi/kansatiede/salla.html)
Yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä kuulemma kolme jäsentä. Ilmeisesti heillä on kuitenkin tutkimusoikeus ko. materiaaliin...
Oheiset tiedot ihmetyttävät myös. Suomessa toimivista varsinaisista elokuva-arkistoista, joita on muutama, he tuskin saavat materiaalia (?), vaikka tästä lehdille lähetetystä tiedotteesta ja internettiin laitetuista tiedoista sellaisen kuvan saakin. Jos näin on, tietoa olisi syytä tarkentaa :
-"Kuvamateriaali on kerätty elokuva-arkistoista, yritysten ja yhteisöjen arkistoista sekä suomalaisten lähettämistä tallenteista."
-"Historiallinen kuvamateriaali kerätään julkisyhteisöjen arkistoista ja suomalaisten omista kätköistä."
Mitähän nämä julkisyhteisöt oikein ovat? Suomen Kaitafilmiyhdistys ry alias Vesa Ovaskainen ei ole sellaisena näyttäytynyt, ainakaan kovin julkisesti. ;-) Onko joku jo saanut käyttöoikeudet V.O.:n sivuillaan mainostamaansa arkistoon? Suomen elokuva-arkisto voi tuskin lähteä projektiin mukaan.
Nordisk Film ilmoittaa että "otamme sinuun sitten pikaisesti yhteyttä. Kaikki filmit kopiodaan ja alkuperäiset palautetaan omistajille." Vesa Ovaskainen puolestaan on kuitenkin vastaavaa asiaa mainostavalla sivullaan ristiriitaisesti valmis taltioimaankin nuo "kevätsiivouksen" (kuten esimerkiksi Turkulaisen lehti-ilmoituksessa kirjoitettiin...) tulokset.
Ikävä puoli asiassa on, että hän on hankkinut ja hankkii filminsä yhä niin, että antaa ihmisten ymmärtää niiden joutuvan ikäänkuin jonkin yleishyödyllisen kulttuuri-instanssin haltuun. Suomen Kaitafilmiyhdistys ry kuulostaa tietysti paremmalta kuin jos sanoisi vaikkapa "Nordisk Film&TV ja Vesa Ovaskainen etsivät elävää kuvaa suomalaisten arkihistoriasta syksyllä 2006 julkaistavaan DVD-sarjaan."
Oheiselta sivulta (http://www.suomenkaitafilmi.fi/uutisia.html) löytyvä ilmoitus
"Otamme mielellämme vastaan vanhat kaitafilmisi, digitoimme ne ilmaiseksi, edellyttäen että saamme esitysoikeudet kyseisiin filmeihin. Arkistoisimme myös mielellään kaitafilmit Suomen Kaitafilmin ry:n tiloihin. Mitä vanhempia kaitafilmejä löytyy sitä parempi!"
on sinänsä paljastavan härski. Filmauksen historia, joka alkaa n. vuodesta 1895, on ylipäänsä nuorta ja siinä mielessä esimerkiksi ennen sotia kuvatut filmit kuuluvat jo "muinaismuistoihin", vaikkeivat vielä ilmeisesti muinaismuistolain piiriin.
Mikäli filmejä kerätään ja ihmiset haluavat luovuttaa niitä jonnekin, pitäisi ne ensi sijaisesti tarjota Museoviraston kuva-arkistolle. Norjassa meneillään olevassa vastaavassa projektissa NORDISK FILM ilmoittaa tosiaan toimittavansa kopion kustakin skannatusta filmistä (?) kansalliskirjastolle ja palauttavansa originaalit omistajilleen: "Alle filmklipp vil bli overspilt og originalene returnert. En kopi vil bli overgitt til Nasjonalbiblioteket i Mo i Rana."
(http://www.egenhistorie.no/)
Sirkku Dölle pohti myös tekijänoikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Teoston jäsenenä olen itsekin hiukan seurannut aiheeseen liittyvää keskustelua. En tiedä, miten NORDISK FILM AB on hoitanut asiansa. Sehän on toiminut tähän asti kaupallisten elokuvien parissa, jolloin tekijänoikeusasiat ovat valmiiksi kunnossa. Valitessaan tällaisen kumppanin yhteistyötoimijakseen voin kuvitella, että asioihin saattaa tulla mutkia. Ikävintä yritykselle tietysti olisi, jos projekti tulisi viime vaiheissa alas.
Kun materiaalia ei ole toistaiseksi tarpeeksi, nyt he vaivautuvat aivan paikanpäälle niitä hakemaan. Määrä johtaa laatuun ja silloin joukkoon mahtuu aina joitakin arvokkaampia filmejä, joiden omistusoikeudet pitäisi osoittaa suoraan Museoviraston kuva-arkistolle. Ainakin ihmisten tulisi saada oikeaa tietoa asiasta, jotta voisivat sitten päättää, mihin filminsä lähettävät.
Hannu Salmi on pitänyt Turun yliopistolla kurssia, jossa tutustutaan vanhoihin elokuviin. Vaimoni Salla osallistui kurssille ja nähtyäni itsekin jonkin näytteen filmeistä oivalsin, että vähitellen myös yksityisten kaitafilmien arvo kulttuurin tallentajana lisääntyy. Kaitafilmejä on esimerkiksi huomattavasti vähemmän kuin valokuvia ja liikkuvalla kuvalla on luonteensa puolesta oma viehätyksensä ja informaatioarvonsa.
Kukaan tuskin laittaisi ilmoitusta kerätäkseen tauluja ihmisten kodeista. Tällä hetkellä kaitafilmejä koskeva tietous on vielä vähäistä ja niinpä erilaiset väärinkäytökset ovat helposti mahdollisia. Siksi tällaisissa projekteissa, etenkin kun ne ovat kaupallisessa tarkoituksessa järjestettyjä, tulisi tehdä selväksi, mihin filmit päätyvät ja kenelle niiden omistusoikeus mahdollisesti siirtyy.
Tilanne saattaa tuntua kuvitteelliselta, mutta tätä menoa on aivan mahdollista, että joku sukututkija tulevaisuudessa etsii sukunsa filmejä väärin keinoin muodostetusta yksityisestä arkistosta ja maksaa siitä tietysti sopivan summan. Jos hän olisi ollut liikkeellä hyvissä ajoin, tilanne olisi voinut olla toinen. Toisaalta, jos esimerkiksi Suomen Kaifilmiyhdistys ry:n tapauksesta tulisikin jossain vaiheessa poliisiasia, olisi siitä sinänsä se hyöty, että se olisi omiaan lisäämään mielenkiintoa kaitafilmeihin ja niiden arvostusta ylipäänsä.
Ohessa linkit asiaan liittyville sivuille:
http://www.suomalaistenomahistoria.fi/
http://www.suomenkaitafilmi.fi/
(V.O.:n sivulle löytyy tätä nykyä linkki lukemattomilta sivuilta. Osittain alan sivustot ovat laittaneet linkin hänen sivuilleen sen enempää asiaa tutkimatta, osittain se voi olla hänen ahkeruuttaan, nuo viittaukset kun näyttävät olevan samantyyppisiä.)
Museoviraston yhteystiedot vielä ohessa:
Sirkku Dölle
Yli-intendentti
Museoviraston kuva-arkisto
Puhelin 09-4050 9281
Sähköpostiosoite: Sirkku piste dolle ät-merkki nba piste fi
posted by Atte Tenkanen at 4:50 AM
0 comments
